Herrasmiehiä on ehkä sittenkin

Huonomaku on viettänyt viimeiset kaksi viikkoa aivan uudenlaisessa maailmassa. Esimiehestä on tullut muutakin kuin vain yhden illan juttu ja onkin todistautunut tosielämän herrasmieheksi- ainakin toistaiseksi. 

Huonomaku oli viimeviikoilla treffeillä numero kolme Esimiehen kanssa. Esimies tuli hakemaan Huononmaun kotoa ja toi hänet myös takaisin kotiin. Se mikä oli uskomatonta oli se, että Esimies avasi Huonollemaulle autonsa oven. Miksi Huonomaku on aikaisemmin halunnut nuoria ja lapsellisia miehiä (hyvänä esimerkkina Romeo), kun tälläisiä miehiä löytyy kolmenkympin toiselta puolelta. 

Herrasmiessääntö numero yksi:

Hyvällä fiiliksellä..edelleen

Huonomaku on hiukka sanaton mitä kaikkea reilun viikon aikana on tapahtunut, mutta yritetään.

Villin Wäinön jälkeen Huonomaku ja Neiti Posti suuntasivat kotibileisiin. Tai siis bileisiin kellarissa. Skumppapullohan siellä maistui mukavasti ja olo oli mitä hilpein. Neiti Posti varoitteli aluksi että näistä bileistä ei Huonollemaulle ainakaan mitään miestä löydy, mutta tulihan sitä taas todistettua toisin.

Bileporukka suuntasi yöllä Pata Ässään, jossa olikin yllättävän hauskaa. Spadiksessa Huonomaku otti silmäteräkseen Esimiehen. Mitään kovin järkeväähän sitä ei tullut Esimiehen kanssa keskusteltua, mutta lyhyesti sanottuna kaikki alkoi narikkalapusta.

Tunti kului ja pilkun jälkeen Huonomaku olikin jo Spadiksen ulkona Esimiehen kanssa heittämässä teräviä lausahduksia. Viikon tai ehkä koko vuoden kovin iskulause menee siis näin:
Huonomaku: Ootko hyvä pussailee?
Esimies- Joo

Ja näin sitä sitten Esimies lähentyi ja painoi Huononmaun Pata Ässän ikkunaa vasten kohtalokkaaseen suuteluun ja siitä sitten lähdettiin Huonollemaulle. Portsari raukat, mitä kaikkea hekin kuulevat ja näkevät…

Kulttuurikokemuksia Villissä Wäinössä

Stokmannilta selvittyään Huonomaku jatkoi kohti Villiä Wäinoä Neiti Postin kanssa, jossa ilta jatkui mukavasti talon punkkupullon ja juustokuutioiden kanssa. Huonomaku ja Neiti Postihan lähtivät siis vain parille. 

Huonomaku pudotti takin lattialle ja ei mennyt montaa sekuntia kun muuan yrittäjä mies Etiopiasta tuli sen hänelle nostamaan (siis ihan oikea yrittäjä rakennusalalta). Pelkkä takin ojennus ei riittänyt, vaan pitihän herran siihen keksiä jotain nähevää sanottavaakin.

 ''Mä voin kantaa sun takkia vaikka koko illan'' 

Huonomaku: Ei tarvitse kiitos, voin tehdä sen itse

Herra Yrittäjä lähti kiltisti ystävänsa luokse ilman sen suurempia manauksia ja Huonomaku kuuli sivukorvalla ''ihana itsenäinen Suomalainen nainen''… Takaisin punkun pariin. 

Illan kuluessa Herra Yrittäjä, sekä hänen ystävänsä tulivat vielä rohkeasti juttelemaan mukavia Huonollemaulle ja Neiti Postille. Huonomaku on kuulema lastentarhanopettajana, jota Neiti Postin mukaan kaikki lapset tottelevat… Kuitenkin, koska Huonomaku jatkaa positiivisella asenteella liikkumista, Yrittäjän ja hänen ystävänsä kanssa oli ihan hauska keskustella, käyntikortit laukkuun ja matka kohti seuraavaa etappia (eipä niitä Suomalaisia miekkosia olisi muutenkaan tainnut kiinnostaa kuin se tuoppi nenän edessä näin tipattoman päättymisen kunniaksi). 

Näin yleisellä pohdinnan tasolla- kuinkakohan moni Suomalainen mies edes vaivautuisi kävelemään viittä metriä nostamaan takkia? (ei sillä että Huonomaku sitä kaipaisi, mutta näin kultturellisten pohdintojen kannalta..)

Sphallolalia

Tinkkutreffien jälkeen Huonomaku suuntasi pikaisesti Stokkan sisustusosastolle tutkimaan, josko kotiin löytyisi jotain uutta ja kivaa. Huonomaku päätyi katselemaan aivan haltioissaan eläin aiheisia alennusmukeja.

Mugtail by Kinto

Huonomaku ennätti valita kaksi, kunnes ulkomaalainen mies hyökkäsi takaa ja alkoi juttelemaan. Mies oli noin 40v ja pukeutunut pinkkiin Gantin v-aukkoiseen villaneuleeseen, mustiin nahkakenkiin, kauluspaitaan ja farkkuihin, ilmeisesti hän oli hengaillut Stokkalla jo pidemmän aikaa sillä ulkotakki roikkui rennosti käsivarrella (vaimoke oli varmaankin kerrosta alempana naistenvaateosastolla). Ihan varteenotettava tapaus varmaankin, mutta Huononmaun kriteereihin kuitenkin liian vanha (- ja luultavasti kreikkalainen). 

Koska Huonomakuhan on nykyään niin hyvällä päällä hän vastaili miekkosen kysymyksiin lyhyesti, mutta ihan iloisesti- normaali reaktiohan olisi mulkaisu ja ''Ei''. Mies ehdotteli josko Huonoamakua kiinnostaisi ostaa miehelle muki ja mies ostaisi Huonollemaulle mukin. Huonomaku kuitenkin totesi tähän että näin itsenäisenä naisena voi maksaa mukinsa itse ja että tuntemattoman miehen kanssa ei kyllä mitään mukiostoksia tehdä. Tästähän  Hra Gant innostui ja kommentoi lirkuttelutyylisesti ''You don't know me yet''. Tässä vaiheessa Huonomaku totesi että Herra taitanee olla Italiasta tai Kreikasta johon vatsaus olikin että ''from somewhere there yes''- on sitä jotain tullut opittua siis ;) Tuolta kreikan kansalta siis tämä vokottelu onnistuu, vaikka alennusmukien äärellä. Onneksi Huonollamaualla on tuo yksi Adoniskokemus entudeeltaan- ja jätetään se siihen tältä vuosikymmeneltä.

Huonomaku päätti suunnata kohti kassaa, jolloin Hra Gant huuteli perään että olisi valmis ostamaan Huonollemaulle paljon muutakin.. Kassalla naureskeli myyjäneidille, että johan nyt on meiningit kun ilmeisesti astiaosastosta on tullut uusi iskupaikka. Kassaneitiäkin nauratti, mutta toivotteli iloisesti hyvät illat ja että tämähän on vain hyvä asia. Hra Gant oli jäänyt nojailemaan ja odottelemaan Huonoamakua vähän matkan päähän.. Huonomaku turvautui puhelimeen ja soitti Neiti Postille ''nyt vipinää kinttuihin ja kellon alle tai tästä illasta ei tule kohta yhtään mitään'' turvapuhelun (Villi Wäinoon siis matka kävi uudet mukit kassissa). Huonomaku onnistui onneksi keploitella miehen ohitse nopealla tempolla kohti Akateemisen keittokirjaosastoa. 

Päivän kulttuurioppi: kreikassa tätä kyseistä keskustelua olisi kutsuttu varmaankin Sphallolaliaksi. Tosin    vaikutti siltä Hra Gant olisi varmaankin halunnut saada tästä jotain yhteisiä mukihetkiä aikai..seksi..

Perjantain tinkkumeiningit

Viikonloppu on sujunut hyvinkin reippaissa merkeissä. Tinkkutreffeillä, Villissä Wäinössä, extempore kotibileissä (jotka olivatkin kellarissa) ja Pata Ässässä.

Huononmaun tämän vuoden teema on olla kiva ja virkistyä miesasioissa. Ennen joulua Huonomaku oli muutaman kuuden ulkomailla ottamassa hiukka etäisyyttä normaaliin elämään ja toimistohommiin. Ero on kuulema ollut huomattava, ja Huonomaku voisi kyllä allekirjoittaa että fiilis on ollut reissun jälkeen paljon rennompi ja hyväntuulisempi!

Perjantaina Huonomaku oli muutamalla viinilasillisella Norjalaisen kanssa (tindertapaus). Norski oli ihan mukava nuori mies, joka puhui paaaaaljon ja oli Norjalaiseen tyyliin sonnustautunut villapaitaan. Herrasmiehenä tarjosi viinit ja jutteli mukavia. Herra Norski matkustaa Suomessa töiden merkeissä ja tekee hommia Norjan telkkarille. Kuitenkaan hän ei ajatellut koskaan koskaan koskaan muuttavansa pois Norjasta… Sen pituinen se, mukavat pari tuntia ja tulipahan taas harjoiteltua sosiaalisia taitoja ja treffailua. Harjoitus tekee mestarin, eikö se niin ole?