Huonomaku pudotti takin lattialle ja ei mennyt montaa sekuntia kun muuan yrittäjä mies Etiopiasta tuli sen hänelle nostamaan (siis ihan oikea yrittäjä rakennusalalta). Pelkkä takin ojennus ei riittänyt, vaan pitihän herran siihen keksiä jotain nähevää sanottavaakin.
''Mä voin kantaa sun takkia vaikka koko illan''
Huonomaku: Ei tarvitse kiitos, voin tehdä sen itse
Herra Yrittäjä lähti kiltisti ystävänsa luokse ilman sen suurempia manauksia ja Huonomaku kuuli sivukorvalla ''ihana itsenäinen Suomalainen nainen''… Takaisin punkun pariin.
Illan kuluessa Herra Yrittäjä, sekä hänen ystävänsä tulivat vielä rohkeasti juttelemaan mukavia Huonollemaulle ja Neiti Postille. Huonomaku on kuulema lastentarhanopettajana, jota Neiti Postin mukaan kaikki lapset tottelevat… Kuitenkin, koska Huonomaku jatkaa positiivisella asenteella liikkumista, Yrittäjän ja hänen ystävänsä kanssa oli ihan hauska keskustella, käyntikortit laukkuun ja matka kohti seuraavaa etappia (eipä niitä Suomalaisia miekkosia olisi muutenkaan tainnut kiinnostaa kuin se tuoppi nenän edessä näin tipattoman päättymisen kunniaksi).
Näin yleisellä pohdinnan tasolla- kuinkakohan moni Suomalainen mies edes vaivautuisi kävelemään viittä metriä nostamaan takkia? (ei sillä että Huonomaku sitä kaipaisi, mutta näin kultturellisten pohdintojen kannalta..)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti