Huonomaku on ollut enemmän tai vähemmän vauhdissa lähiaikoina. Uraputki on saanut tulta alleen, vapaa-aika menee lähinnä urheillessa, mutta rakkaudessa ei rullaa (ei noita pyöriä olla kyllä etsittykkän). Onhan se elämän tosiasia, että kaikkea ei voi saada heti ja jotain ei koskaan.
Huononmaun mielessä on liikkunut paljon ajatuksia menneistä ja haaveita tulevaisuudesta. Poikiin liittyen eniten mielessä on ollut Tomppa ja lukioajan poikaystävä. Huonomaku ei käsitä miten joku sellainen nilviäinen, joka aiheutti aikoinaan riittävästi tuskaa on nyt kummitellut viimeiset kaksi yötä unissa. Unissa tämä sydäntä vähintäänkin pahoinpidellyt tyyppi on iloinen, hymyilee pepsodentmäisesti ja vilkuttelee ujosti. Huonomaku on sellainen luonteeltaan, että mikään peruspulliainen tossun alle luuhistuva pojankoltiainen ei kelpaa- täytyy olla luonnetta, rehellisyyttä, karismaa ja rohkeutta (with a hint of TLC).
Jotta nyt tämä lukioajan koltiainen saadaa pois mielestä ennen kuin jotain tyhmää tapahtuu on ehkä aika kysyä Tompalta onko hän jo päässyt kotimaahan ja mahdollisesti ehdottaa t-t-t-t-treffejä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti