For you and I are past our dancing days

Romeo, Romeo, wherefore art thou Romeo?
No parrussa tietenkin.

Eipä taida olla vaikeaa arvata, kun puhelin pärisee (pitkästä aikaa) perjantaiyönä klo 03, että kukahan siellä langan toisessa päässä saattaisi olla. (No Romeohan se siellä ruinaamassa tietenkin. ) 

What early tongue so sweet saluteth me?

R: Missä olet''
R: Mä haluun tulla sun luokse nyt''
R: Mä oon ihmisiks''
H: Meeppä kotiin.
R: En mene''
R: Sit me voidaan puhua nää asiat läpi''
H: Ei ole mitään puhuttavaa

If love be rough with you, be rough with love

H: Juna meni jo

Enough no more; Tis not so sweet now as it was before.

R: Ei käy'' x3 erilaisilla humalaisilla typoilla
R: Täällä sataa räntää''
R: Tääl sataa ihan sikana''
R: Ok, lähden. Nyt tuli takatalvi''
R: Pidän susta'

Benvolio: What sadness lengthens Romeo's hours?
Romeo: Not having that, which, having, makes them short.

Otetaanpa tähän loppuun sitten lyhyt ja ytimekäs quotti William Shakespearealtä, joka keksi koko pahamaineisen Romeon. Eikö kuusi vuotta aikaa ole riittävästi, vai onkohan siitä jo peräti seitsemän kun Huonomaku ja Romeo tapasivat armaksessa?

Don't waste your love on somebody who doesn't value it