When the Going Gets Tough, the Tough Get Going

What a day ihmiset, what a day. Tänään Huonomaku on saanut juosta ympäri etelä-suomea ja toivoa parasta. Lemmikit ovat kyllä sellaisia, jotka ajoittain aiheuttavat hieman liian suuria sydämentykytyksiä. Säikähdyksellä toistaiseksi selvittiin, mutta näin päivän päätteeksi on aikaa selvitellä syvempiä tuntemuksia. Myöskin tipattomuus ja herkuttomuus saa jäädä täksi illaksi, sillä yksi siideri ja pala pannukakkua on enemmän kuin ansaittu, sillä VPM eli vittu mitä paskaa.

Vaikka Huonomaku on sinut sinkkuuden kanssa (seksiäkään ei tarvitse hetkeen harrastaa Lontoo-episodin traumojen jälkeen), niin tänään tuli se tunne ja ymmärrys siihen, että olisipa joku jolle voisi kertoa ja joka tukisi. Kyllä, toki ystävät (ja vanhemmat) sitä tekevät ja Huonomaku on siitä enemmän kuin kiitollinen, mutta on kuitenkin eri asia miten lemmitty välittää ja rakastaa.

Tänään olisi ollut kiva jos olisi ollut joku jolle voisi laittaa viestiä tai soittaa ja kertoa miten paska päivä on ollut tai vaihtoehtoisesti miten ihana päivä on ollut. Tai että joku romanttisten tunteiden valloittamana kysyisi Huonoltamaulta, että mten menee ja kun ei mene niin tulisi ehkä jopa 'lohduttamaan'. Pähkinänkuoressa, se että joku aidosti välittää.

Ps. päivän opetuksena on myös se että jälkikasvun teko ja odotus ei ole helppoa, silloin jos joskus on parempi olla joku kaksilahkeinen rinnalla, jos tukea tarvitsee!