dobraye utra

Voi pojat pojat, sekä miehet. MM-kisat ovat tuoneet uutta 'piristystä' yöelämään. Eilen Huonomaku oli ystävänsä Goottilesbon kanssa metsästämässä, mutta olisihan se pitänyt jo entuudestaan arvata että ei.

Ensimmäisenä stoppina päätimme pistäytyä sivistyneellä lasillisella punaviiniä Motelletissa (olimme jo casa de Huonollamaulla nauttineet sivistyneen pullon punaviiniä ja six-packin karpalolonkeroa- Alepa ilmeisesti boikotoi normaalia betonia). Tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa, joko Motelletin asiakaskunta on nuorentunut huomattavasti tai Huonomaku ja Goottilesbo ovat askeleen lähempänä Tölö-mummo luokitusta. Päätimme jättää neitsyt-pojat Marjoille.

Huikea toinen, sekä viimeinen, stoppi oli rakas Lihiksemme eli We Got Beef. Lihiksessä oli ilmeisesti avoimet ovet kansainvälisille/kansainvälisyydestä kiinnostuneille idiooteille. Nyt kun rakas jääkiekkoaika on jälleen koittanut iso kiitos leijonille siitä että markkinamme tursuavat entistä enemmän mulkuista. Tanssilattialle eräs höyheniin sonnustautunut lätkäjätkä päätti pystyttää tuoppinsa kenkään ja jostain kumman syystä Huonomaku päätyi juttelemaan hänelle ja paljastui että hän oli Sveitsiläinen. Tästähän Huonomaku innostui ja a la Francaishan sitä sitten väännettiin. Huonomaku onneksi kärppäisen luonteensa ansiosta spottasi vasemmassa nimettömässä valloitusmerkin ja kysyi onko tämä naimisissa- ''No, no it's a friendship ring'' hän sanoi käsi Goottilesbon perseellä. MulQ.

 Hetkeni Olgana. We Got Beef antoi myös Huonollemaulle mahdollisuuden harjottaa huonoja, mutta ilmeisen hyviä Venäjän kielen taitojaa. En jälleen tiedä miksi ja miten, mutta kuitenkin Goottilesbo sai hieman iäkkäämmät parketin partaveitset innostumaan. Voi niitä pappoja Biiffissä. Kuitenkin,  syystä tai toisesta Huonomaku oli herroille Olga Venäjältä ja puhui hyvin huonosti englantia, paruski sitä sitten vedettiin. Njetnjet, mutta aika onnistuneesti kuitenkin.

Loppu hyvin, yksin hyvin.