what i want is what i take, how bout you dude?

Kun nainen tahtoo jotain hän yleensä hankkii sen itselleen. Itseluottamus, päämäärätietoisuus ja positiivisuus ovat avaimia elämään ja siihen mitä ikinä halajaa itselleen. Naisista on kaiken tasa-arvoisuuteen liittyneen kehityksen ja 'kohun' ohella tulleet ehkä liiankin miestennielijöitä ja siinä ohessa kehittäneet niitä välillä pinnalle tulevia mulkuhtavavia luonteenpiirteitä. Huonomakuhan on saanut tarpeekseen kaiken maailman säädöistä ja tällä hetkellä lähinnä muistelee menneitä ja tarkkailee muiden tohinoita.

Huononmaun mielestä Suomalaisten miesten itseluottamus on valahtanut, siinä missä talouskin. Italiassa ei olla (velan määrän perusteella) kautta aikonen oltu kiinnostuneita ylimenneistä luottokorttilaskuista, lamoista tai yleisestä persaukisuudesta ja miehetkin ovat kuin eri planeetalta. Suomessa ei taideta ajatella kuin luottokorttilaskuja, ja miten maksaa lisää laskuja, mistä on vielä mahdollisesti tulossa laskuja ja jos mennään treffeille kuka maksaa laskun, vai otetaanko erikseen. Takaisin asiaan. En toki toivo, että suomalaiset miehet alkaisivat kadulla huutelemaan ja iskemään silmää ohikulkeville naisille kuten Italiassa. Minne ovat menneet ne ajat kun lännenmiehet astuivat kapakkaan ja suurinpiirtein kantoivat olallaan tulevan vaimonsa ulos? Katosiko miesten itseluottamus samalla kun Bonanza hävisi MTV 3:n ohjelmistosta? 

Päämäärätietoisuus. Jälleen asia missä naiset ovat selkeästi kehittyneet viime vuosikymmenien saatossa. Tämä näkyy esim. työmaailmassa- miten naisten asema yrityksissä on noussut ja johtajanaisten määrä on ollut viime vuosina nousujohteista. Jos on olemassa jotain mitä tahtoo, oli se työpaikka tai joku jonka vierestä tahdot herätä aamulla, tasan tarkkaan mitään ei tule tapahtumaan jos asian eteen ei IHAN ITSE tee mitään. Huonomaku on ties kuinka monta kertaa todistanut etenkin rakkauselämässä, että jos on joku jonka haluat viereesi sen kyllä saa, mutta sen eteen saattaa joutua välillä tekemään töitä. Miesten suusta kuulee aivan liikaa epämääräisiä epäsuoria vastauksia, jotka eivät hyödytä ketään tai mitään. Huononmaun mummi on aina käärmeissään siitä jos Huonomaku vastaa kysymykseen ''En mä tiedä''- kuulema jo isoisoäiti sanoi tähän että väärä vastaus, oikea vastaus on ''En tiedä, mutta otan selvää''. Ehkä i.i.äidin sanoissa 30-luvulta on jotain järkeä.

Positiivisuus.

Siitä mistä tämä kaikki juontaa juurensa lisää myöhemmin.