Mies on yksisoluinen eliö

Torstaiaamuna hiivin pois omasta makuuhuoneestani koska en halunnut herättää nukkuvaa Romeota. Yleisesti tapahtumat sallivat Romeolle, 4-1 pistetilanteen. Pähkinänkuoressa keskiviikkon yön tapahtumat eivät suinkaan päättyneet Huononmaun räyhäämiseen puhelimessa vaan Romeo välttämättä halusi tunkeutua yökylään. Noh, olihan se todella hyvä idea tulla nykimään peitonkulmaa läheisyyden kaipuussa, mutta Huononmaun kettuuntuneisuuden johdosta ja Romeon saamattomuuden (piittaamattomuuden?) ansiosta tuloksetta. Käytännössä siis Romeo tuli sammumaan toiselle puolelle sänkyä, joka nyt ei taaskaan ollut mikään yllätys.

Edellisen tekstin ja keskiviikkoyön innoittamana, kun Huonomaku perjantaina löysi kuin löysikin kadonnen vihreän sukan täytyi sen olla merkki Jumalalta. Mutta Romeosta ei ollut kuulunut pihahdustakaan. Fail ja Jumalan sukat pitää pilkkanaan.

Miehethän eivät koskaan omien sanojensa mukaan tarkoita mitään pahaa. Mielestäni olisi kuitenkin jo aika että nämä hieman yli parikymppiset kollit todella kasvattaisivat ne pallit (kuten olen aikaisemmin kehottanut tekemään), katsoisivat peiliin, hieman miettisivät tekemisiään/sanomisiaan ja miten se vaikuttaa muiden elämään. Omien empiiristen tutkimustuloksien mukaan heidän ameban logiikalla tehdyt päätökset hyvin usein aiheuttavat (mieli)pahaa.