Tällä kertaa matkalla ei tapahtunut sen
suurempia oivalluksia. Kuitenkin Adoniksen ja oman isän innoittamana Huonomaku
haluaisi kertoa jotain.
Adonis on siis mies joka on lähempänä 40v kuin
30v, eli kutakuinkin kultaisella keskitiellä. Adonis on hyvin kunnianhimoinen perfektionisti, joka täyttää myös työnarkomaanin
luonteenpiirteet. Huonomaku ehkä ensimmäistä kertaa elämässään kävi
suhteellisen syvällisen keskustelun isänsä kanssa kyseisestä miehestä.
Huonomaku pohti isälleen sitä, että kuinka ärsyttävää Huononmaun mielestä on, kun
ihminen ei ymmärrä sitä että on hyvin vaikeaa arvostaa mitään ja iloita samalla
tavalla asioista, jos ei ole jotain jonka kanssa ne jakaa. Isä tähän viisaana
miehenä vastasi, että kyllä se näin on ja että kaikkea ei elämässä voi saada-
jos jotain tahtoo ottaa niin jotain täytyy myös antaa.
Huonomaku on isänsä tyttö ja aina ollut samaa
mieltä, mutta rajansa kaikella. On ikävää nähdä kun Adonis tekee osittain
elämänsä kannalta hyviä asioita, mutta tulevaisuudessa hän varmasti tulee niitä
osittain miettimään. Lähempänä
neljääkymppiä- ei vaimoa (ei edes ex-vaimoa), ei lasta, ei perhettä.. Huonomaku
on nähnyt kuinka hänen isänsä omalla tavallaan yrittää nyt eläkepäivinään
korvata ne 170päivää, jotka hän 15-vuoden aikana vuosittain matkusti ja uhrasi
nuo päivät perheensä luota. Adonis tekee omat valintansa, mutta voi kun hän
ymmärtäisi että työ ja ura on toki tärkeä, mutta ei syy menettää elämäänsä ja
ajaa itseään loppuun (kuten on itsekin myöntänyt).
Insinööri on aina insinööri ja kun jonkin
aloittaa se täytyy tehdä kunnolla loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti