Vaihe 1
Ennen rakkautta, mietimme rakkautta ja olemme erittäin huolissamme, jos toinen osapuoli ei tunnekkaan samoin sillä hetkellä ja kuinka toinen osapuoli tulee joskus tuntemaan ja voisiko koko homma edes olla joskus todellista rakkautta. Käymme läpi ystäviemme kanssa kaikki mahdolliset merkit ja teemme johtopäätöksiä.
Vaihe 2
Rakkauden aikana, kun olemme mahdollisesti tulleet siihen tulokseen että toinen osapuoli tuntee näin mietimme ainakin aluksi hyvinkin paljon tunteehan hän nyt varmasti näin ja jälleen luultavasti teemme ystäviämme hulluksi kertomalla jokaisen ärsyttävän yksityiskohdan mahdollisista rakkauden osoituksista.
Vaihe 3
Tosirakkaushan ei koskaan kuole. Paskimmassa tapauksessa eli rakkaan kuollessa luultavasti loppuelämämme elämmä jonkinlaisessa 'minulla on niin ikävä häntä' tilassa, eräällä tavalla murtuneina. Elämä jatkuu, mutta kun joku läheinen lähtee liian aikaisin sitä ei voi unohtaa aivan samalla tavalla. Jos taas rakastettusi pistää homman poikki pohdimme mitä teimme väärin ja miksi hän oli niin possu.
Tämän jälkeen lähdemme etsimään uutta rakkautta ja palaamme takaisin vaiheeseen yksi, jolloin myös luultavasti pääsemme eroon henkisestä vaiheesta nro 3.
Rakkaus on siis itse sydänsuru, ei vain se henkilö jota usein syytämme. Rakkaus on kemiallista ja luo meille turvallisuuden ja ikäänkuin tunteen että juuri sinä olet tärkeä ja haluttu ihminen. Miehistä viis, syödään kaikki suklaata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti